Taalla ollaan!

Jollain ihmeen kaupalla onnistuimme paasemaan Mlada Boleslaviin eilen. Lentomatka oli mukava ensikertalaiselle, lukuunottamatta helvetinmoista korvasarkya laskujen yhteydessa. Matkalaukutkin saatiin hihnalta, joten kaikilla on nyt muutakin vaatetta kuin yhdet varakalsarit.

Goteburg oli etenkin Ollille mahtava kokemus. Kentta suorastaan vilisi ruotsalaisia blondeja, joita Olli tiiraili, jopa silloin kun puhui aitinsa kanssa puhelimessa. Ann-Sofie, joka tyoskentelet Goteborgin lentokentalla myymassa kaljaa, jos luet taman, ota valittomasti yhteys Olliin.

Jarno puolestaan opiskeli innokkaasti tšekin kielta kentalla. Jotenkin allekirjoittaneella on aavistus, etta tuo into laantuu viimeistaan siina vaiheessa, kun kielen opiskelu tosissaan alkaa.

Oluttakin juotiin lentokentilla ja pojat koneessakin, allekirjoittanut kun teki virhearvion kurkkiessaan lentoemannan karryyn ja totesi ettei siela olutta ole, vaikka oikeasti olikin. Blondi mika blondi.

Helsinki-Vantaalla Karjala oli kallista, jopa 7 euroa ja maistui Karjalalta. Goteborgissa kalja oli 70 senttia halvempaa Carlsbergia ja oli vetista. Koneen Tuborgiakin kehuttiin. Myos vichy oli hyvaa.

Mladaan paastiin pienen arpomisen jalkee, eika edes eksytty kertaakaan. Bussiasemalla meita odotti ihana Iva, joka tuli kanssamme bussilla asuntolaan. Ensivaikutelmat kaupungista olivat enemman kuin osasimme odottaa. Asuntolaa lahestyttaessa kuitenkin fiilis muuttui, kun ymparoivat rakennukset alkoivat muistuttaa lahinna neuvostoaikaisia vankiloita. Tahan kategoriaan kuuluu myos asuntolamme, joka on ymparoity muurilla ja aidalla. Viimeistaan tassa kohdassa oli ainekset ensimmaiseen kulttuurishokkiin.

Pojat paasivat samaan huoneeseen kaikki, mina paasin yksin. Kamppikseni on paikallinen ja tulee varmaan ensi viikolla, kun lomat loppuvat ja koulu alkaa myos meilla. Hetken kauhistelun jalkeen lahdimme kauppaan ja tutustumaan tarkemmin kaupunkiin, joka on kotimme seuraavat nelja kuukautta. Tamakin matka sujui onnistuneesti vastoin kaikkia odotuksia. Taman kaupungin paikallisliikenne toimii hyvin. Tassa vaiheessa ahdistaa lahinna se, ettei kampassa toimi netti.

Tama viikko on taynna kaikenmoista ohjelmaa. Illallisia, museoreissu ja reissu Prahaan.

Uskon, etta elama alkaa asettua aloilleen pian. Nyt suunnataan lounaalle jonnekin. Palaamme blogiin, kun naemme jossain netin.

-Hellu