Aika todellakin lentää, kun on hauskaa. Hoksasimme juuri, että maanantaina tuli kuukausi täyteen elämää tšekeissä. Tämä siis merkitsee kutakuinkin sitä, että enää 2,5 kuukautta jäljellä! Sitten pääsee kotiin ruisleivän ja saunan luo. Hauskaa miten ulkomailla ollessa pienistäkin asioista tulee niin tärkeitä. Itse en juuri edes syö tummaa leipää, mutta viimeisen kuukauden aikana olen himoinnut ruisleipää aamupalajuustolla TODELLA pahasti! Mutta toisaalta tännekin jää paljon asioita, joita alkaa kaivata saman tien, kun jalat koskettavat suomen maaperää. Uskoisin, että tuntuu mahdottomalta maksaa oluesta neljä euroa. Tai miten vaivalloiselta tuntuukaan mennä erilliseen kauppaan ostamaan vodkaa, kun täältä sitä on tottunut ostamaan leipähyllyn läheisyydestä. Mutta onneksi aina voi palata. Minuun tämä maa ja sen upeat ihmiset ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen.

Mutta keskitytään nykyhetkeen, ennen kuin tämä merkintä menee ihan täysin lässyttämiseksi. Viime viikonloppuna vihdoin toteutimme paljon puhutun Prahan reissun ja vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, me kaikki todellakin palasimme sunnuntain Mladaan enemmän tai vähemmän hyvässä hapessa. Kulkuvälineenä toimi juna, sillä asummehan ihan Mlada Boleslavin upean juna-aseman vieressä. Junalippu maksoi suuntaansa noin 2€/hlö/suunta. Reilun tunnin matka siis ei todellakaan ollut hinnalla pilattu.  Prahan juna-asemalta pojat hankkivat kaupungin kartat ja niin alkoi suunnistuksemme kohti katua, jolla hostellimme piti sijaita.

 Löysimme paikan ilman suurempaa sekoilua. Siinä sitten odottelimme saksalaisen porukan kanssa hostellin pitäjiä tuomaan meille avaimia. Jossain vaiheessa selvisi, että me suomalaiset olimme sittenkin väärässä paikassa. Saamamme osoite oli eri kuin hostelli, jonka olimme varanneet ja meidän olisikin pitänyt tavata Pavel, joka on toinen hostellin pitäjistä, vanhan kaupungin aukiolla. Tämä tieto kuitenkin jäi saamatta ja sen vuoksi olimme väärässä paikassa. Pavel kuitenkin tuli noutamaan meidät ja muutaman minuutin kävelyn jälkeen olimme paikalla. Hostellihuoneemme sijaitsi ihan vanhan kaupungin aukion reunalla, eli meidän kannalta ihan parhaalla paikalla. Tässä vaiheessa on syytä tarkentaa, että vaikka käytän termiä hostelli, kyseessä oli ihan oikea asunto. Huoneessamme oli kaksi kerrosta, erittäin hyvin varusteltu keittiö, hillittömän iso kylppäri ja kolmas minikerros, jonne kiipeäminen kuitenkin oli melko vaarallista. Ja koko huoneiston vuokra kaikkineen oli koko lössiltä koko viikonlopulta yhteensä alle 120€. Ja että palvelu olisi täydellistä, Pavel antoi meille kartan, jonne merkitsi pubeja, ravintoloita, kaupan ja yökerhot, joihin ei kannata mennä. Tässä vaiheessa voin todellakin Prahan matkaajille suositella kyseistä hostellia, jonka tiedot löytyvät: http://www.hostelprague.com/hosteldetails.php/HostelNumber.11944?  Huoneistoja tosiaan on siis ainakin kaksi, joten riskinä on, että ette saa meidän luksushuonettamme.  Ja aikuisviihteen ystävien ei kannata edes harkita poistumista huoneesta. Aikuisviihdekanavia löytyy useita ja moneen makuun! Lemppariksemme osoittautui ohjelma, joka suurimman osan ajasta keskittyi jalkoihin. Ohjelman ideana taisi olla, että ohjelman tytöille saa soittaa ja ehdottaa heitä tekemään asioita. Hassuinta ohjelmassa oli, että sen alkuperäiskieli oli todennäköisesti italia, mutta ohjelma kuitenkin oli dubattu saksaksi. Aika hassua, sillä käsittääksemme ohjelma oli interaktiivinen. Tai sitten meitä huijattiin.

Asetuttuamme hostelliin ja tutkittuamme sen tv-tarjonnan oli aika etsiä ruokaa ja juomaa. Päätimme testata Pavelin suosittelemaa ravintolaa, josta saa paikallisia herkkuja. Hinnat olivat hieman enemmän, kuin mihin olemme tottuneet, mutta ruoka oli todella hyvää! Etenkin kun sen nauttii litran oluttuopin kera. Ruuan jälkeen siirryimme vilkaisemaan baarin, josta olimme aikaisemmin nähneet vain sen välkkyvät valot. Päädyimme bed loungeen, jossa drinkit olivat lähellä suomen hintatasoa ja tunnelma psykedeelinen. Mutta Jarno sai mojiton, joka näytti lähinnä maljalta täynnä nokkosia ja Olli puolestaan nautti hedelmäsalaatin alkoholilla. Tässä kohden porukkaamme liittyi myös Niko, joka on Erasmus-vaihdossa Prahassa. Kalliiden drinkkien jälkeen siirryimme hostellihuoneeseemme käynnistämään iltaa toden teolla. Olut virtasi ja meillä kaikilla oli niiiin hauskaa.

Perjantai-illan loput tapahtumat ovat hieman sekavia. Iltaan kuului maailmankuulua tšekkiläistä naiskauneutta, kokaiinimyyjiä, innokkaita sisäänheittäjiä, auki olevien pubien etsintää, eksymisyrityksiä ja hyvin sekavia kaverikuvia patsaiden kanssa. Öinen Praha on pikkukaupunkien kasvateille todellinen elämys! Vaikka en vieläkään ymmärrä, miten voi olla vaikeaa löytää aamukolmelta auki oleva pubi Prahasta tai miksi saan naurut, kun pubissa koetan tilata olutta sanomalla pivo. Olenko minä todellakin niin turisti? No okei, olen.  

Lauantai-aamuna kuulimme miten astronominen kello löi tahtejaan ja ihmiset hurrasivat sille. Me heräilimme ja aloimme tavoitella oluita jääkaapista päästäksemme uuteen nousuun.  Pojat päättivät lauantain kunniaksi mennä yhdessä vaahtokylpyyn luksuskämppämme ammeeseen. Nousuhumalassa allekirjoittanut haki lisää olutta ja myös Niko liittyi seuraamme. Tunnit menivät ohitse ja humalatila nousi kuin varkain. Suunnittelemamme pub crawl lähestyi. Mikä pub crawl on ja mitä sielä tapahtuu? Vastaus löytyy täältä: http://www.pubcrawl.cz/prague-pub-crawl-international-party.html

Ensimmäisessä pubissa saimme viettää kokonaiset puolitoista tuntia nauttien ilmaista olutta, viiniä ja shotteja. Esitimme myös muiden iloksi lauluja suomeksi totta kai. Toisessa ja kolmannessa paikassa ilmaista oli vain sisäänpääsy ja tervetuliaisshotti. Oletimme että menemme vielä neljänteen paikkaan ennen siirtymistä viimeiseen paikkaan, mutta niin ei käynytkään. Crawlin edetessä suomiporukkaa jouduttiin muuten uhkailemaan myös poliisilla ja putkalla. Ilmeisesti julkinen laulaminen keskellä yötä on Prahassa kiellettyä. Olisi tosin ollut komeaa saada johonkin rekisteriin merkintä: joutui putkaan laulaessaan ”Munasillaan” Prahan yössä. En tiedä oliko tällä asialla osuutta siihen, että neljäs pubi jäi välistä. Crawlin loppuhuipennus kuitenkin oli Karlovy Lazne, joka on Keski-Euroopan suurin klubi. Voin kertoa, etten ole missään baarissa kokenut niin paljoa portaita kuin kyseisessä paikassa! Loppujen lopulta klubi kuitenkin muistutti vain jättimäistä Onnelaa, jossa on paljon brittejä. Klubilta jokainen meistä valui takaisin hostellille omaan tahtiinsa. Ja allekirjoittanut ainoa, joka teki paluumatkansa kävellen. Voin luvata, etten enää toista kertaa hiippaile yksin keskellä yötä miljoonakaupungin kaduilla! Selvisin kuitenkin ehjin nahoin hostellille ja vaikka yksin kävely oli yksi tyhmimmistä tempuistani koskaan, oli sen jälkeen fiilis melko mahtava.

Sunnuntai oli melko haikea. Ei ollut mukavaa jättää hostellihuonetta, jossa oli vietetty niinkin mukava viikonloppu. Pakkailu, pienimuotoinen siivous ja niin väsyneet sankarit raahustivat kartta kourassa juna-asemalle. Junaa odotellessamme laiturilla, pari poliisia lähestyi meitä. He tulivat kertomaan, että junassamme on vain kaksi vaunua ja meidän on mentävä niistä ensimmäiseen, sillä jälkimmäinen on täynnä jalkapallohuligaaneja. Myöhemmin saimme tarkennuksen, että vaunuja onkin viisi, mutta edelleen jälkimmäinen on täynnä huligaaneja. Pian laiturilla olikin ainakin parikymmentä poliisia valvomassa huligaaneja, joista emme nähneet vilaustakaan. Junamatka oli siinä mielessä melko hankala, että koko suomikööri taisteli väsymystä vastaan, mutta joittenkin oli pysyttävä hereillä, että huomaamme jäädä oikealla asemalla pois. Myös Mlada Boleslavin asema oli täynnä poliiseja. Olo oli jokseenkin turvallinen ja sain tosissani hillitä itseäni, etten ala näpsimään valokuvia valtaisasta poliisijoukosta.

 

Sellainen siis oli viikonloppu Prahassa. Käteen jäi melko tyhjä lompakko ja sitkeä flunssa. Tällä viikolla olisi edessä kolmet bileet Mladassa. Tänään juhlitaan pyhän Patrikin päivää, huomenna Kolibassa opiskelijabileet ja perjantaina synttärikemuja.  On tämä Erasmus sitten hienoa aikaa! ;)

Ja loppuun vielä biisi, jota saattaa Mlada Boleslavissakin kuulua muutamaan otteeseen meidän suustamme: http://www.youtube.com/watch?v=OrOmhWZ5kKY

 

-Flunssainen Hellu