Hellurei! Hengissä ollaan vaikkei sitä uskoisikaan siitä tiheydestä, millä ollaan blogia päivitetty. Pahoittelen ja lupaan, että asiaan tulee muutos, sillä me saatiin vihdoin netti toimimaan kämpille. Tässä seuraavana merkintä siitä, mitä meille tapahtui ekalla viikolla alkaen 17.2

Tiistaipäivämme oli menoa ja vilinää täynnä. Aamulla menimme koulun pysäkille ihan itse (Iva tosin oli odottamassa meitä kaiken varalta, jos emme muistakaan oikeaa pysäkkiä). Ranskalaiset pojat olivat hukassa, hetkeä myöhemmin selvisi, että he olivat tulleet koululle omalla autollaan. Emme tiedä miten ihmeessä he olivat koululle pystyneet suunnistamaan. Ivan perässä tallustelimme pitkin ahtaita käytäviä koulullemme, joka sijaitsi suurten kivirakennusten rinnalla. Koululla alkoi lahjonta, saimme pussillisen Skodakrääsää, muun muassa ylihienot pikkuautot. Ensivaikutelma koulusta oli sekava, todella sekava. Saa nähdä montako päivää menee, että totumme luokkien sijaintiin ilman suurempia eksymisiä. Koululla pääsimme jopa ATK-luokkaan tutustumaan lukujärjestyksiimme ja facebookaamaan. Samalla selvisi, että asunnolle netti saadaan kahden viikon kuluttua. Luvassa on siis enää kaksi viikkoa äärimmäistä tylsistelyä. Minulla siis ei ole hajuakaan milloin saan julkaistua tämän merkinnän.

Koululla saimme lounastaa. Valintojen maailma oli valtava, tarjolla yhdeksän annosta, joista sai valita mieleisensä. Jokainen suomiliigan jäsen otti saman annoksen, joka näytti olevan pastaa ja pihviä. Karu totuus paljastui vasta, kun pääsimme annokseen käsiksi. Allekirjoittanut maistoi maksaa elämänsä ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Pasta oli muuten hyvää. Juomaksi otimme ”ilmaista” teetä, jota kaikki muutkin näyttivät juovan. Ruoka oli halpaa ja varmasti erittäin hyvää, kunhan osaa valita ateriansa oikein. Pohdimme, ettei meidän tarvitsisi olla niin sopuleita. Joskus voisi syödä muutakin, kuin sitä mitä edellä oleva syö.

Lounaan jälkeen menimme tutustumaan Mlada Boleslaviin kävellen ja saimme bussikortit, joka pienentää bussimatkan hintaa 12 kruunusta 5 kruunuun. Hintatason selventämiseksi kerron, että 100 kruunua on noin neljä euroa. Bussimatkustaminen on siis melkein ilmaista täällä. Kortit saatuamme suomiliiga meni oluelle. Olut oli hyvää ja maksoi 35 kruunua. Paikallinen tippikulttuuri on edelleen hämärän peitossa, opimme kokeilemalla siis.

Oluen jälkeen suuntasimme asunnoille vetämään lyhyet päiväunet, joiden jälkeen oli aika suunnistaa takaisin koululle. Oli aika ensimmäisen Erasmus-illallisen. Seuraamme liittyi Ivan lisäksi muitakin paikallisia. Saimme myös ensikosketuksen ranskalaisiin. Pojat vaikuttavat mukavilta, mutta uskoisin, että joukkomme tulee pysymään hieman hajanaisena.  Ruoka oli ihan hyvää vaikka saimme Ollin kanssa monia kertoja kaivaa kalanruotoja suustamme. Ruokailin jälkeen meno alkoi kääntyäkin astetta kosteammaksi. Oluen ollessa vain 30 kruunua, eli reilun euron, sitä juotiin sen mukaisesti. Allekirjoittanut ja Jarno kokeilivat myös Becherovkaa, joka tuoksui joululta ja allekirjoittaneen mielestä maistui lähinnä vatsahapolle. Shotti jäi kesken. Juttukin luisti hyvin ja suomiporukka alkoi jopa ehkä liian tungettelevaksi. Tšekkiläinen olut on siitä huonoa, että se taitaa nousta liiankin herkästi päähän. Allekirjoittanut hankki kännin kahdeksalla eurolla. Iva ja Marie huolehtivat meidät bussiin ja paluumatka oli iloinen ja meluisa. Kun pääsin kämpälle, sain kokea pienimuotoisen järkytyksen oven avatessani. Oven sisäpuolella nimittäin oli avaimet ja toisessa sängyssä nukkui neiti, jonka herätin. Paljastui, että hänen nimensä on Martina ja hän ei osaa englantia. Mutta hymyili kauniisti ja vaikutti todella mukavalta. Keskiviikkoiltapäivänä Martina vaihtoi huonetta ja minä saan uuden kämppiksen perjantaina. Vaihtariporukkaamme liittyy siis saksalainen tyttö! Odotan häntä innolla, sillä pitemmän päälle ainoana tyttönä oleminen ei varmastikaan jaksa olla niin hauskaa.

Keskiviikkoaamu käynnistyi ilman krapulaa. Menin noutamaan poikia hieman yli kahdeksan ja sain kokea ensimmäisen bussimatkani ilman heitä. Ohjelmassa oli visiitti kaupungin ylpeyteen, Skodamuseoon. Museokäynti oli mielenkiintoinen, vaikkakin se alkoi aivopesua muistuttavalla infopätkällä tehtaan historiasta. Museokierroksen jälkeen pakkauduimme autoon ja menimme tutustumaan itse tehtaaseen. Tehdasalue on kuulemma suurempi kuin Monaco. Näimme paljon autoja ja noin puolet tehdasinfosta meni täysin ohi korvieni, sillä tekniikka ei ole niitä suurimpia intohimojani. Visiitti oli kuitenkin todella mielenkiintoinen. Se olikin keskiviikon ainoa ohjelma ja nyt kolmen tunnin paikallaan jumittelin jälkeen, voin luvata kuolevani tylsyyteen näillä minuuteilla.

Tylsyyteen löytyi kuitenkin ratkaisu, kun kävimme illalla poikien kanssa kaupungilla syömässä. Pizza maksoi noin 3 euroa ja oli hintaansa nähden hyvää. Oli mielenkiintoista huomata, että limua ja vettä sai vain 0,25l pulloissa hinnan ollessa hieman alle euron (20-25 kruunua) kun taas tuopillinen olutta maksoi reilun euron (30 kruunua). Täällä voikin todeta, että olut on vettä halvempaa. Palvelu oli kielimuurista huolimatta sujuvaa. Kommelluksia sattuu, kun oma tšekin kielen taito rajoittuu tällä hetkellä tervehdyksiin ja paikalliset osaavat englantia erittäin kehnosti. Mutta mitään sen isompia ongelmia ei ole vielä tullut vastaan, paitsi se, että tänään, kun tilasin laskun, tilasin sen vahingossa koko pöydälle ja pojat eivät saaneet toista oluttaan.

Pizzan jälkeen lähdimme etsimään jotain toista kauppaa, sillä tämän hetkinen olettamuksemme on, että käyttämämme kauppa, joka sijaitsee ostoskeskuksessa, saattaa olla kalliimmasta päästä. Kaikki löytämämme kaupat olivat kuitenkin kiinni, mutta saimme idean tutustua kaupunkiin paremmin, sillä Jarnolla oli alueen kartta mukanaan. Samalla meille selvisi, että käyttämämme bussilinja kiertää tuhottoman paljon ja kaupunki on paljon oletettua pienempi. Kävelimme melko vikkelästi asuntolaamme. Ja minä en edes valittanut kertaakaan, vaikka olenkin nilkkavammainen ja pojat kävelevät mielestäni ihan hurjaa vauhtia. Uskon, että kuntoilun seurauksena uni tulee melko vikkelästi.

 Huomenna lähdemme visiitille Prahaan ja voin kertoa, ettei minulla ole aavistustakaan, mitä siitäkin matkasta tulee. Uskoisin, että luvassa on paljon kulttuuria, hieman olutta ja paljon vaihtoporukan yhteenhioutumista.

Praha oli iso ja mahtava paikka. Mladasta pääsee prahaan aika kätevästi, junamatka kesti suunnilleen tunnin ja asemakin löytyi ihan meidän talon vierestä. Asema tosin on ihan kamala, voittaa ankeudessaan kaikki näkemäni suomalaiset miniasemat. Saa nähdä mitä tapahtuu silloin, kun team suomi lähtee yrittämään omin päin reissua Prahaan junalla jossain välissä.

Prahassa käytiin katsomassa nähtävyyksiä, kulturellilla lounaalla mäkkärissä ja lopulta saatiin hengailla isossa ostoskeskuksessa. Suomiporukka keskittyi katsomaan hiihtoa sporttipubissa.

Loppuviikko meillä on vapaata. Saa nähdä mitä keksitään vai keksitäänkö mitään :D

-Hellu